torstaina, syyskuuta 3

and satisfaction feels like a distant memory

Voi luoja miten kiireinen tää syksy on ollut. Oon koittanut lukea niin paljon terveystietoa kun keskittymiskyky sallii (= vähän). Sen lisäks koittaa käydä kuutta kurssia ja tehä läksyjä ja esseitä ja käydä kolmessa harrastuksessa ja koittaa ylläpitää ees jotenkin sosiaalisiakin suhteita. Todellisuudessa oon kattonut enemmän Frendejä kun laki sallii ja bailannut joka viikonloppu. Motivaatio ei riitä yhtään mihinkään ja yyh auttakaa. Iloa tuottaa se, että varasin vihdoin kampaajalle ajan. Hyvästi pitkät hiukset, ei tuu ikävä.

Kivaa kun syksy tuli. Tykkään pukeutua lämpimiin vaatteisiin ja jotenkin mulla on romanttinen käsitys syksystä: illat pimenee, puissa kivoja värejä, paljon hyvää musaa (tällä hetkellä se on Arctic Monkeys), kynttilöitä ja lukemista. Oikeesti se ei oo ikinä niin kivaa mitä aattelen, oon vaan jäässä koko ajan ja en oo varmaan ikinä sytyttänyt kynttilää elämäni aikana. Koitan keretä fiilistelemään kesää Milanon postauksien merkeissä, niitä ootellessa saatte tällasta:

Auttakaaa en tiiä mitä tehä ton kaktusken kaa, se vaa kasvaa ja kasvaa ja nyt toi pitkä juttu on nii pitkä ettei se pysy ite pystys ja koitan epätoivosesti laittaa sitä suoraks sitomalla sitä kaikkialle mut nyyh voi Nipa
Aattelin palkita tänää itteni uuella huulipunalla ja menin ostaa joko tummanpunasta tai sit semmosta eiliianvaaleaamuttaeiliiantummaa rusehtavaa, sit päädyin tähän kun se näytti tolta toiselta vaihtoehdolta. No sit kotona huomasinkin et tää ei oo yhtää samanlainen ku kaupassa, vaan jotain tummanpunasen ja keskiruskeen väliltä. Mitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti